​

​

​

METSÄ

 

 

 

Torvijäkälän pikarit koristavat

sammalpeitteen suojissa tapahtuvia kummia

ihmeitä

 

Metsänväki juhlii

 

Käenkaali hurmaa keveydellään

Sananjalka tanssii tuulen kanssa

 

Kaarnat, neulaset, lehdet

kuljettavat vierasta

Sinut on kutsuttu

 

 

K.väri 2019

​

​

​

​

​

​

​

​

Taivaan pisarat

​

​

Nukkumapaikan valitsin 

Tuoksuvatukoiden luota

​

Peloton punarinta 

Silmät suruissaan

 

Pikkuinen käpertynyt 

Nukkakotelokelloon

 

Puron juoksu 

Ikiliikkuva 

Välkkyvä kulku

Hiekanjyvä 

Vaihtaa paikkaa

Hieta kultaa kantaa

 

Nukuit vain hiljaa 

Valkoiseen mekkoon käärittynä

Iltahämärässä

 

Sade ei kynttilää sammuta

Taivas laulaa sinulle

​

​

- K.väri 2017 -

​

​

​

​

​

​

​

ODELMA

​

​

​

Täydenkuun aikaan hämärä hiipii pellon yllä 
Nenä liikkuu nopeasti
Pieni sydän rummuttaa
Kuusen latvat hehkuvat hopea reunaa
Huhkain pitää vahtia yllä 
Lammen pinta peilaa tanssivia siipiä vasten
Suippo häntä mennä jolkottaa
Metsän reuna kuiskii menijälle
Nenä rauhoittuu
Flora 
Kukkameri
Hetken ihme
Hevoskastanja kulkee nurmen pintaa 
Lemmikin pikkuruiset muruset hiipivät korren alla 
Kuura laskee peittojaan 
Hopeatarhassa lepää siemenkehto
 Tuhatvuotinen

​

​

​

- K.väri 2016 -

​

​

 

 

 

 

 

 

 

​

Unihiekkaa

 

 

​

Tunkiosta livahti rantakäärme 

Lämmittelemässä 

Musta häntä pakeni

 

---

 

Lumipallopuu taipui tuulessa 

Tuuli tarttui puuhun 

Ravisteli ja linkosi

Hiukan pöllähtäneenä mutta selvinneenä

Hehkuivat valkeat pallot iltahämärässä

Sireenit tuoksuivat ojentelivat runkojaan 

Kun tuuli niihin tarttui

Paljastivat nurjia puoliaan kuorossa 

 

---

 

Harakat pitivät kesäjuhlia pihan grillipaikalla

Haastoivat toisiaan juoruiluun 

Puheen pulputteluun

 

---

 

Sinitiaisella oli kiire

Singahti talon samalta sivulta ikkunan ylälaitaa 

Vauhti oli ahkera

Pönttö keikkui kuihtuneessa pienessä omenapuussa

Runko oli kaunis

Aikaisemmin keväällä kirjosieppo 

Oli yrittänyt vallata sinitiaisen pöntön

Sinitiainen oli urhean sitkeä 

Eikä antanut periksi

 

---

 

Paljasnahkainen sammakonpoika 

Hyppiä tömähteli marjapensasta kohti

Matka valkosipulipenkistä ei ollut pitkä

Mutta matka kuitenkin

Ruoho oli hapsottunut sateen jälkeen 

Tyrni kaksoset olivat kevään uudet tulokkaat

Maistelivat maaperää hakivat paikkaa

 

---

 

Talo kaipasi uutta maalipintaa 

Harmaa puu välkehti

Kurkisteli vaalean maalipinnan alta

Mummonmökki oli pihan lemmikki 

Suloinen pilari mistä huokui henki 

Pihapiiri ja talo olivat yhtä 

 

---

 

Rappusilla koivuluuta nojaili oven vieressä

Odotteli kättä

Saisi rapsutella 

Huiskutella betonirappuja

Antaa pikkukiville kyytiä

Takaisin pihaan 

Kengänpohjaan tarttuvaksi 

Ja takaisin rappusille

Kisa oli jatkuvaa 

 

---

 

Kärpänen meni sisään samalla oven avauksella 

Se tiesi talon tavat ja osasi odottaa kunnes ovi kävi

Keittiön ikkunasta oli hyvä mulkoilla pihapiiriä

Leikkuulaudalta imuroida kärsällä sokerin muruja

Kahvikupin jättämästä renkaasta ryystää kahvetta

Kyllä elämä oli leppoisaa

 

---

 

Vesihelmet valuivat 

Kuin kyyneleet kuunliljan lehtiruotia pitkin 

Kuunlilja rakasti varjoa

Yksinäisessä poimulehdessäkin kylpi kastehelmi 

Poimulehti hellitteli aarrettaan kuin arvokasta timanttia

Hattarapilvet ajelehtivat helmen pintaa pitkin

 

---

 

Savukiehkura nousi saunan piipusta 

Toinen kiehkura jahtasi sitä

Tuuli oli tyyntynyt

Koivun lehtiä risteili kylpyvedessä

Pitsiverhot 

Ikkunassa

Ritariperhonen räpytteli siipiään

Sauna alkoi lämmetä

Se oli nukkunut saunan paneeliverhouksen suojassa

Sokerimuurahaisten joukko 

Kulki vesipadan viereistä seinää

Kohti lattian rajassa olevaan aukkoon

Pieniä hiekkapyramideja 

Oli muodostunut padan ja seinän viereen

 

---

 

Pääskynen tuli monta yötä

Päiviä aamuhämärän saattelemana

Lähti patinoituneesta kaupungista

 

---

 

Ovenkahva oli nyrjähtänyt

Ylhäällä pieni ikkunaruutu oli jo aikoja irrottanut itseänsä

Kunnes lasi tippui

Särkyi katukiviin 

Ohikulkija sai olla varuillaan vanhassa kaupungissa

 

---

 

Ränni valutti vettä vanhan naisen

Muorin keittiöön

Mae pyyhki kädet esiliinaan 

Ja nosti sangon vuotokohtaan

Pian vesi lakkaisi 

Pikkulintu lauloi häkissään

 

---

 

Pyöreillä mukulakivillä oli kiire

Mutta tottumus loi varmuutta

 

---

 

Kaupungin vanhimmasta 

Mutta kauneimmasta aamunäkymästä 

Silta kaareili kauniisti Douro joen yllä

 

---

 

Lokit risteilivät

Liitelivät vastarannan siluetissa

Musta laiha nuori kissa katseli alempaa katolta

Se odotti ruuantähdettä

Niin kuin tuttu lokkikin

Joka kävi välillä aina seisomassa korokkeen päällä

Ikkunaluukut aukesivat

Aamuaurinko tulvahti sisään lokkien huutojen kera

Raikas tuoksu sekoittui 

Kahvin

Kalan 

Aamutoimien tuoksuun

Peltikatolle singahti kanan tähteitä

Nahkaa

Kissa otti palan 

Lokki loput

Kissa jatkoi menojaan 

 

---

 

Kalastajat saapuivat 

Katkarapu syötti ämpäreineen 

Aamuöisiltä retkiltään

Väsymys painoi unenpöpperöisiä

Tyyniä silmiä

Oluen vieno tuoksu

Savuke tottuneen huulessa

Viikonloppuna grillattaisiin naapureiden 

Ja ystävien kanssa sardiineja

Viinipullot koristaisivat 

Rappustasanteelle kannettua pöytää

 

---

 

Ohikulkeva hääpari 

Valokuvaajineen laskeutuu kaupungin rappusia 

Laahus nuolee kiviä

Katu 

Helmassa Unihiekkaa

 

 

 

-K.väri 2014-

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

LÖYTÖRETKI





 

Katse luotuna alas kulkija vaeltaa tuntemattomiin paikkoihin. Kokee paljon elämää, on
utelias, seikkailunhaluinen, mutta ei viivy kauan, maisema on melkein vaaleanpunainen,
ruusuineen, rosoineen ja pienine tuli liekkineen.
Kulkupelinä Jättietana, siiven iskut kantavat matkalaista, muille mantereille kaviokyydillä
tuntematonta uraa. Tuoksut kukkien huumallaan ruokkivat ahkeraa matkalaista.
Tärkeintä kaikesta on matka. Maisema vilahtelee, ajatukset kevenee. Vaeltaja saapuu
kaupunkiin, tarkkailee kuluneita pintoja, joita monet kädet ovat koskettaneet. Unelmien
aarteet sisällään haukkaa uutta makua, kylläisenä vielä ahmii kunnes taas jatkaa
reissuaan tuntien metsän huokailut sydämmessään.
Matka muuttuu uneksi, ajatukset lentävät uuteen liitoon, taival jatkuu.
Päätin kävellä seuraavaan kylään
Tie muuttui vähitellen poluksi
suoruus vaihtui serpentiiniksi
liike vaati varmoja askelia
vauhti kiihtyi alamäkeen
askel löysi kuin löysikin paikan
vaikka hämärä jo laski
illan sumua suitsutteli
täysikuu saapui valaisemaan polkuani
Kylmät hiutaleet kasvoilla
yökiitäjän tanssi katulyhdyssä lämmittää matkalaista
kun yö laskee peittoaan
Aamunsarastaessa oikoo jäykkiä jäseniään
haukottelee vieraalle muukalaiselle
joka on myös viettänyt yön puistonpenkillä
juhlan jäljet hiuksissaan
Minulle tämä vanha kulunut kaupunki oli paratiisi, sekoitus uutta ja vanhaa. Kaupunki oli
kuin mosaiikki. Lähetin kirjeen kotiin. Ohitin, kiersin, saavuin. Rauniot jotka kertoivat omaa
tarinaansa. Kuuntelin hiljaa vaikka olisin halunnut pitää puheen.
Tuuli puhalsi kukkiaan rujoon orjantappuraan.
Ruuhka, tungos, tuli, vesi, maa, ilma, tomu, siemenet, ohdakkeet hiuksissaan saapuu
kotiin. Pullossa henki, monta siltaa nuotiolla. Taipumus hiukan värittää, matkien muita,
outoja äännellen, käsiään levitellen kertoo kummallisia tarinoita. Pohjoinen, itä, etelä,
länsi. Uutta matkaa jo suunnittelee, kompassia kotona kiillottelee.
Kevätauringon säteet minut herätti autiotalon vintiltä, nuolin turkkini kiiltäväksi ja katosin
ikkunasta metsään. Maa hengitti kuin nukkuva jättiläinen.





​

-K.väri 2011-

​

​

​

​

​

​