The Painter {
}
Kirsi Hyvärinen
Kuvataiteilija
I'm a title. Click here to edit me
METSÄ
Torvijäkälän pikarit koristavat
sammalpeitteen suojissa tapahtuvia kummia
ihmeitä
Metsänväki juhlii
Käenkaali hurmaa keveydellään
Sananjalka tanssii tuulen kanssa
Kaarnat, neulaset, lehdet
kuljettavat vierasta
Sinut on kutsuttu
K.väri 2019
Taivaan pisarat
Nukkumapaikan valitsin
Tuoksuvatukoiden luota
Peloton punarinta
Silmät suruissaan
Pikkuinen käpertynyt
Nukkakotelokelloon
Puron juoksu
Ikiliikkuva
Välkkyvä kulku
Hiekanjyvä
Vaihtaa paikkaa
Hieta kultaa kantaa
Nukuit vain hiljaa
Valkoiseen mekkoon käärittynä
Iltahämärässä
Sade ei kynttilää sammuta
Taivas laulaa sinulle
- K.väri 2017 -
ODELMA
Täydenkuun aikaan hämärä hiipii pellon yllä
Nenä liikkuu nopeasti
Pieni sydän rummuttaa
Kuusen latvat hehkuvat hopea reunaa
Huhkain pitää vahtia yllä
Lammen pinta peilaa tanssivia siipiä vasten
Suippo häntä mennä jolkottaa
Metsän reuna kuiskii menijälle
Nenä rauhoittuu
Flora
Kukkameri
Hetken ihme
Hevoskastanja kulkee nurmen pintaa
Lemmikin pikkuruiset muruset hiipivät korren alla
Kuura laskee peittojaan
Hopeatarhassa lepää siemenkehto
Tuhatvuotinen
- K.väri 2016 -
Unihiekkaa
Tunkiosta livahti rantakäärme
Lämmittelemässä
Musta häntä pakeni
---
Lumipallopuu taipui tuulessa
Tuuli tarttui puuhun
Ravisteli ja linkosi
Hiukan pöllähtäneenä mutta selvinneenä
Hehkuivat valkeat pallot iltahämärässä
Sireenit tuoksuivat ojentelivat runkojaan
Kun tuuli niihin tarttui
Paljastivat nurjia puoliaan kuorossa
---
Harakat pitivät kesäjuhlia pihan grillipaikalla
Haastoivat toisiaan juoruiluun
Puheen pulputteluun
---
Sinitiaisella oli kiire
Singahti talon samalta sivulta ikkunan ylälaitaa
Vauhti oli ahkera
Pönttö keikkui kuihtuneessa pienessä omenapuussa
Runko oli kaunis
Aikaisemmin keväällä kirjosieppo
Oli yrittänyt vallata sinitiaisen pöntön
Sinitiainen oli urhean sitkeä
Eikä antanut periksi
---
Paljasnahkainen sammakonpoika
Hyppiä tömähteli marjapensasta kohti
Matka valkosipulipenkistä ei ollut pitkä
Mutta matka kuitenkin
Ruoho oli hapsottunut sateen jälkeen
Tyrni kaksoset olivat kevään uudet tulokkaat
Maistelivat maaperää hakivat paikkaa
---
Talo kaipasi uutta maalipintaa
Harmaa puu välkehti
Kurkisteli vaalean maalipinnan alta
Mummonmökki oli pihan lemmikki
Suloinen pilari mistä huokui henki
Pihapiiri ja talo olivat yhtä
---
Rappusilla koivuluuta nojaili oven vieressä
Odotteli kättä
Saisi rapsutella
Huiskutella betonirappuja
Antaa pikkukiville kyytiä
Takaisin pihaan
Kengänpohjaan tarttuvaksi
Ja takaisin rappusille
Kisa oli jatkuvaa
---
Kärpänen meni sisään samalla oven avauksella
Se tiesi talon tavat ja osasi odottaa kunnes ovi kävi
Keittiön ikkunasta oli hyvä mulkoilla pihapiiriä
Leikkuulaudalta imuroida kärsällä sokerin muruja
Kahvikupin jättämästä renkaasta ryystää kahvetta
Kyllä elämä oli leppoisaa
---
Vesihelmet valuivat
Kuin kyyneleet kuunliljan lehtiruotia pitkin
Kuunlilja rakasti varjoa
Yksinäisessä poimulehdessäkin kylpi kastehelmi
Poimulehti hellitteli aarrettaan kuin arvokasta timanttia
Hattarapilvet ajelehtivat helmen pintaa pitkin
---
Savukiehkura nousi saunan piipusta
Toinen kiehkura jahtasi sitä
Tuuli oli tyyntynyt
Koivun lehtiä risteili kylpyvedessä
Pitsiverhot
Ikkunassa
Ritariperhonen räpytteli siipiään
Sauna alkoi lämmetä
Se oli nukkunut saunan paneeliverhouksen suojassa
Sokerimuurahaisten joukko
Kulki vesipadan viereistä seinää
Kohti lattian rajassa olevaan aukkoon
Pieniä hiekkapyramideja
Oli muodostunut padan ja seinän viereen
---
Pääskynen tuli monta yötä
Päiviä aamuhämärän saattelemana
Lähti patinoituneesta kaupungista
---
Ovenkahva oli nyrjähtänyt
Ylhäällä pieni ikkunaruutu oli jo aikoja irrottanut itseänsä
Kunnes lasi tippui
Särkyi katukiviin
Ohikulkija sai olla varuillaan vanhassa kaupungissa
---
Ränni valutti vettä vanhan naisen
Muorin keittiöön
Mae pyyhki kädet esiliinaan
Ja nosti sangon vuotokohtaan
Pian vesi lakkaisi
Pikkulintu lauloi häkissään
---
Pyöreillä mukulakivillä oli kiire
Mutta tottumus loi varmuutta
---
Kaupungin vanhimmasta
Mutta kauneimmasta aamunäkymästä
Silta kaareili kauniisti Douro joen yllä
---
Lokit risteilivät
Liitelivät vastarannan siluetissa
Musta laiha nuori kissa katseli alempaa katolta
Se odotti ruuantähdettä
Niin kuin tuttu lokkikin
Joka kävi välillä aina seisomassa korokkeen päällä
Ikkunaluukut aukesivat
Aamuaurinko tulvahti sisään lokkien huutojen kera
Raikas tuoksu sekoittui
Kahvin
Kalan
Aamutoimien tuoksuun
Peltikatolle singahti kanan tähteitä
Nahkaa
Kissa otti palan
Lokki loput
Kissa jatkoi menojaan
---
Kalastajat saapuivat
Katkarapu syötti ämpäreineen
Aamuöisiltä retkiltään
Väsymys painoi unenpöpperöisiä
Tyyniä silmiä
Oluen vieno tuoksu
Savuke tottuneen huulessa
Viikonloppuna grillattaisiin naapureiden
Ja ystävien kanssa sardiineja
Viinipullot koristaisivat
Rappustasanteelle kannettua pöytää
---
Ohikulkeva hääpari
Valokuvaajineen laskeutuu kaupungin rappusia
Laahus nuolee kiviä
Katu
Helmassa Unihiekkaa
-K.väri 2014-
LÖYTÖRETKI
Katse luotuna alas kulkija vaeltaa tuntemattomiin paikkoihin. Kokee paljon elämää, on
utelias, seikkailunhaluinen, mutta ei viivy kauan, maisema on melkein vaaleanpunainen,
ruusuineen, rosoineen ja pienine tuli liekkineen.
Kulkupelinä Jättietana, siiven iskut kantavat matkalaista, muille mantereille kaviokyydillä
tuntematonta uraa. Tuoksut kukkien huumallaan ruokkivat ahkeraa matkalaista.
Tärkeintä kaikesta on matka. Maisema vilahtelee, ajatukset kevenee. Vaeltaja saapuu
kaupunkiin, tarkkailee kuluneita pintoja, joita monet kädet ovat koskettaneet. Unelmien
aarteet sisällään haukkaa uutta makua, kylläisenä vielä ahmii kunnes taas jatkaa
reissuaan tuntien metsän huokailut sydämmessään.
Matka muuttuu uneksi, ajatukset lentävät uuteen liitoon, taival jatkuu.
Päätin kävellä seuraavaan kylään
Tie muuttui vähitellen poluksi
suoruus vaihtui serpentiiniksi
liike vaati varmoja askelia
vauhti kiihtyi alamäkeen
askel löysi kuin löysikin paikan
vaikka hämärä jo laski
illan sumua suitsutteli
täysikuu saapui valaisemaan polkuani
Kylmät hiutaleet kasvoilla
yökiitäjän tanssi katulyhdyssä lämmittää matkalaista
kun yö laskee peittoaan
Aamunsarastaessa oikoo jäykkiä jäseniään
haukottelee vieraalle muukalaiselle
joka on myös viettänyt yön puistonpenkillä
juhlan jäljet hiuksissaan
Minulle tämä vanha kulunut kaupunki oli paratiisi, sekoitus uutta ja vanhaa. Kaupunki oli
kuin mosaiikki. Lähetin kirjeen kotiin. Ohitin, kiersin, saavuin. Rauniot jotka kertoivat omaa
tarinaansa. Kuuntelin hiljaa vaikka olisin halunnut pitää puheen.
Tuuli puhalsi kukkiaan rujoon orjantappuraan.
Ruuhka, tungos, tuli, vesi, maa, ilma, tomu, siemenet, ohdakkeet hiuksissaan saapuu
kotiin. Pullossa henki, monta siltaa nuotiolla. Taipumus hiukan värittää, matkien muita,
outoja äännellen, käsiään levitellen kertoo kummallisia tarinoita. Pohjoinen, itä, etelä,
länsi. Uutta matkaa jo suunnittelee, kompassia kotona kiillottelee.
Kevätauringon säteet minut herätti autiotalon vintiltä, nuolin turkkini kiiltäväksi ja katosin
ikkunasta metsään. Maa hengitti kuin nukkuva jättiläinen.
-K.väri 2011-